No joopa joo. Nämä mun blogit on tässä kesän "tohinassa" jääneet vallan unholaan.
Viimeksi kirjoittaessani olin aloittanut SD-extran ja arvatkaapa kuinka siinä kävi... No jaksoin noin 2 viikkoa, mutta sitten lähdettiin viikoksi Lappiin, niin oli pakko sitten syödä niin kuin lomalla syödään... Mehän patikoitiin siellä oikeastaan joka päivä ja kilometrejä tuli melkein 40, joten lähinnä syötiin leipiä ja makkaraa evästauoilla. Toki piti sitten olla saunasiideriäkin ja sipsiä ja karkkia... ja siihenpä se diettailu jäi. Sain kuitenkin vielä yhden kilon (tarkemmin 1,2kg) pois ja itseasiassa se lähti just tuolla Lapin mässyviikolla! :D Aineenvaihdunnan toiminta on ihmeellistä...
Sen jälkeen multa lähti jälleen kerran täysin lapasesta tämä touhu. Tekosyynä "nyt on kesä". On mennyt grillimakkaraa, sipsiä, pizzaa, uusia perunoita, paahtoleipää, pullaa, jäätelöä, jäätelöä, jäätelöä, karkkia, muutama lonkero ja kuoharia... ainakin näitä... Aamupala on ihme kyllä pysynyt rahkana ja ei nuo mässyruuat nyt jokapäiväisiä olleet, mutta siis ei mitään kontrollia ole ollut. Salikäynnistä on niin kauan, etten edes muista koska siellä oon ollut... Viimeinen niitti oli Ruotsin reissu, kun ostin laivalta tuhottoman määrän karkkia ja suklaata. Sitten päätin, että nyt taas Johanna ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa itsensä myrkyttämisen kaikella kökkösapuskalla. Aloitinpa siis taas viikko sitten jonkinlaisen dieetin, eli SD-ohjeita mukaillen. Treenit on vielä hakusessa, mutta aloitan ne, kun taas jaksan. Yhden kotitreenin sentään tein viime viikolla ja olin siitä neljä päivää kipeänä. :D Uusi herkkuni on nyt ollut riisikakku+sinappi+kalkkuna+kurkku. NAMIII! Vedenjuonti on alkanut vähän parantua, mutta edelleen työpäivinä se tahtoo jäädä. Töissä on myös paljon houkutuksia ollut, joista olen vaihtelevasti selvinnyt... Puntarissa en ole käynyt, koska se on rikki. Tai siis varmaan sen korjattua saa, mutta en ole viitsinyt edes vaivautua. Painan mitä painan, hyvä ja virkeä olo olisi nyt tähdellisintä.
Olen vain taas miettinyt tätä asiaa, että miksi tämä on niin helvetin vaikeaa mulle. Siis että miksi olen ja pysyn lihavana vain vuodesta toiseen. Tottakai juuri nämä "oho, nyt lähti lapasesta tää mässäys"-kaudet vaikuttaa siihen paljon ja etenkin se, että olen oikeastaan koko elämäni vuoteen 2012 asti ollut KOKO AJAN mässykaudella. Milläpä se nyt sitten parissa vuodessa muuttuis, kun kerta noin 24 vuotta olen kasvattanut rasvasolujani ja hidastanut aineenvaihduntaani... Mutta silti joskus tulee sellainen tunne, että miksi vit*ssa mun pitää tästä kärsiä ja miksi mulle tämä on niin vaikeaa!!! Tiedän monta monta ihmistä, jotka eivät harrasta MINKÄÄNLAISTA liikuntaa IKINÄ, tekevät jopa istumatyötä ja syövät MITÄ HUVITTAA ja silti ovat normaalipainoisia tai lievästi lihavia (=omasta mielestään 5kg liikaa). Sittenpä minä käyn JOKA IKINEN PÄIVÄ 2-3 kertaa lenkillä koirien kanssa, teen lihastreeniä keskimäärin 2-4 kertaa viikossa, teen ruumiillista työtä ja katson mitä suuhuni laitan ja silti vaan oon se helvetin liikalihava Johanna, joka aina oon ollut. Se, joka on aina porukan lihavin, suurin, rumin. Se, jonka aikana pitää varoa sanomasta sanoja lihava, läski, iso, ylipainoinen jne... Se, joka saa aina kuulla painostaan. Se, joka iloitsee pikku hetken siitä, että on saanut muutaman kilon pois, kunnes taas tajuaa olevansa vain yhä edelleen aivan helvetin iso läski. ...Tästä asiasta piti pari kyyneltäkin nyt tirauttaa.
En halua puollustaa liikalihavia ihmisiä, koska totuus on, että lihavuus on epäterveellistä. Mutta joskus haluaisin huutaa kaikille normaalipainoisille tai hoikille ihmisille, että älkää tuomitko ketään painon vuoksi! Te ette IKIPÄIVÄNÄ tule taistelemaan sellaisten asioiden kanssa, joita me lihavat kohdataan joka päivä. Te ette tiedä lihavuudesta ettekä painonhallinnasta yhtään mitään, vaikka kovasti yritätte ymmärtää ja arvostella. Vaikka ihminen painaisi 200kg, se ei tee hänestä yhtään sen tyhmempää tai vähemmän tärkeää ihmistä kuin muut. Joskus mietin, että jos olisin ollut lapsuudesta asti hoikka, musta olis voinut tulla ihan kauhea pissis ja kusipää. :D Siis, koska silloin mulla olis ollut todennäköisemmin itseluottamusta, enkä olisi yrittänyt olla niin näkymätön. Eli toisin sanoen lihavuus on tehnyt musta heikomman? No en tiedä, mutta vaikuttanut se on muhun ja edelleen vaikuttaa. Valitettavasti.
Tälläisiä itsekseni miettiessä ja oikein, kun vittuunnun, yritän muistaa ystäväni sanat sen jälkeen, kun olin saanut noin 11 kg pois ja pölisin "oon edelleen yhtä lihava, yhyy". Hän sanoi: "mieti se voipaketteina tuohon sun viereen". Tämän hetkinen tulos, eli noin 28 kg, olisi siis 56 voipakettia. Se on aika järjetön määrä, ainakin mun mielestä. Sitä voipakettiläjää miettien siis eteenpäin...
