No nyt!

Viimeksi kirjoittelin tyyliin "Lupaan vuonna 2015 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen aloittaa uudella draivilla ja innolla kuntoilun!". No tuota... Suht tyytyväinen olen itseeni. Salilla oon käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti, oon innostunut jumppailemaan kahvakuulan kera kotona ja tietenkin perus lenkkeilyt nyt kuuluu mun arkeen ihan joka päivä. Ruokavalio toki on jo aika kauan ollut suhteellisen hyvä, eli oon pitänyt melko hyvin ne elämäntapamuutokset. Mutta sitten tuli työuupumus ja muutama viikko meni rehellisesti sanoen siihen, että nukuin tosi paljon, paljolti vain katsoin tv:tä, kävin vain lenkeillä enkä paljo muuten liikkunut ja söin mitä sattuu ja koska sattuu. Nyt taas oon tässä pari viikkoa saanut taas "itseäni kiinni", eli oon jumppaillut, käynyt salilla, hölkkäillyt lenkillä ja katsonut enemmän mitä suuhuni laitan. Tuli kuitenkin sellainen tunne, että alan pikkuhiljaa valumaan samaksi saamattomaksi Johannaksi, joten mietin, että miten saan kunnon draivin ja dieetin päälle. No, vastaus on ollut nenäni edessä jo kauan, mutta en ole uskaltanut siihen ryhtyä. Lopulta jokin ääni pääni sisällä sanoi NYT.

Liityinpä siis FitFarmin kuuden viikon Superdieettiin! Maanantaina alkaa uusi nettivalmennus ja liityin tänään sinne. Oon nyt katsellut treeniohjelmaa ja ruokavaliota ja päässäni vaihtelee ajatukset kauhusta innostukseen. :D Hirvittää miten jaksan kokkailla tuota ruokaa (en todellakaan normaalisti kokkaa joka päivä, enkä edes joka toinen päivä), miten jaksan sitä syödä, koska siis ruokamäärähän on aika suuri, ja miten ikinä jaksan vetää yhtäkään noista treeneistä loppuun asti. Ajankohta ei paljon parempi voisi olla, koska töitä on jäljellä enää muutama päivä ja mitäpä muuta täs nyt tekiskään? ;) Toki jo valmiiksi mietin, mitenkäs sitten, kun olis juhlia ja reissujakin tulossa tässä kuuden viikon sisällä, mutta ne on sitten sen päivän murheita. :D Dieettiä saa toki jatkaa tuon kuuden viikonkin jälkeen, mutta katson nyt miltä silloin sitten tuntuu.

Parin päivän päästä siis alkaa ihan uudenlainen dieetti. Tässä kun olen dieettaillut ennemminkin, niin oon silti syönyt leipää, tortillaa, muroja (niitä terveellisempiä) ja silloin tällöin pullan tai pienen määrän karkkia. Tässä superdieetissä ei vain saa syödä mitään näistä. Leipää tulee ehkä ikävä... Karkista luopuminen kuulostaa tuskalta. :D Toisaalta sokerihan on huume, että luultavasti hetken vieroitusoireista kärsittyäni, en enää kaipaakaan niin kovasti karkkia.

Tämän blogin idea nyt on siis auttaa minua, eli saan tänne höpistä tunteitani/tuskiani/tullettaa onnistumisia ja toisaalta myös tämän avulla itse seuraan onnistumistani. Ennen häpeilin kokoani, enkä oikeastaan puhunut edes siitä, että olen lihava, toisin kuin monet muut puhuvat kiloistaan tai laihduttamisestaan koko ajan. Nyt kuitenkin, kun olen jo tässä jonkin verran onnistunut, tuntuu jollakin tavalla kivalta kertoa fiiliksistäni ja tuloksistani. Siispä teen lisäksi sivun, jonne laitan mittani ja mahdollisesti myös kuvia, jos niitä muistan vain ottaa.

Toivottavasti jaksan nämä viikot tällä päättäväisyydellä, mikä mulla tällä hetkellä on päällä!

Biggest winner part 2

Tämä teksti on toisesta blogistani.

Kirjoitus "Biggest winner part 2" 13.12.2014.

Kirjoittelin viimeksi huhtikuussa tästä mun elämäntapamuutoksesta. Tuolloin olin saanut 26 kiloa pois, eikä tilanne nyt hirmuisesti siitä ole muuttunut. Tällä hetkellä saavutus on -30kg ja siinä se nyt on pysynyt jo muutaman kuukauden. Niin kuin viimeksi kirjoittelin, tämä syksy on ollut niin perseestä kaikella lailla, joten ei oo ollut energiaa, aikaa eikä oikeasti huvitustakaan miettiä mitään laihduttamista. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että vaikka en mitään ihmeempiä ole tehnyt, niin paino on pysynyt tuossa samassa nyt monta kuukautta. Painonhallintaa siis! Joskus tulee ajatus, että eihän tämä nyt mitään ookkaan ollut ja sama vanha läskipallo olen edelleen, mutta sitten tulee mieleen ystäväni lause "Ajattele tuohon sun viereen se kilomäärä voipaketteina." 60 voipaketillista kadonnut Johannasta, oho, okei, ehkä oon sittenkin saavuttanut jo jotain. :D

Oonhan mä nyt mussutellut, koska karkki ja minä vain kuulumme yhteen. <3 Mutta kyllähän tämä painon pysyminen samana kertoo myös siitä, että olen sisäistänyt elämäntapamuutoksen. Nyt joulunajan otan vielä rennosti, mutta sen jälkeen taas aion repiä itsestäni kaiken irti huolimatta siitä, miten paljon joudun olla töissä ja miten paljon missaan taas jumppia ym. Kotonakin voi treenata! Ainakin nyt vielä 15 kiloa haluan pois. Tämä onkin siis mulle itselleni haaste, koska virallisesti ja julkisesti nyt teen uuden vuoden lupaukseni täällä! Lupaan vuonna 2015 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen aloittaa uudella draivilla ja innolla kuntoilun! :) 

Mua ärsyttää, kun näkee näitä "otin omasta perseestäni kuvan" -kuvia, mutta kun näin itsestäni kuvan kesältä 2013, niin repesin sille niin totaalisesti, että pakko laittaa se tänne. Vaikka siis kuva ei toki ole minun ottama, mutta kuitenkin. You got the point. :D Mulle tuli jostain syystä mieleen tuosta 2013-kuvasta tämän syksyn Putous-hahmo Lordi Lally. :D :D :D Ihan huippua nauraa ittelle! :D

Biggest winner?

Tämä teksti on kopioitu toisesta blogistani.

Kirjoitus "Biggest winner?" 16.4.2014

En aluksi ajatellut tästä asiasta kirjoittaa blogiini mitään, mutta haluan sittenkin, koska tässä on kuitenkin kyse mun elämästä.

Olen aina ollut pullukka, siis ihan lapsesta asti, eikä se oo oikeastaan mua vaivannut hirveästi. Oon tottunut olemaan iso ja yleensä isoin koko porukasta. Kun sitten muutin pois kotoa, liikunta katosi lähes olemattomiin ja opiskelijana mussutin mitä sattuu. Siinäpä sitten tuli kerättyä niin sanotusti lihaa luitten päälle vähän enemmän, mutta en sitä oikeastaan tiedostanut tai ehkä en välittänyt. Mua järkyttää ajatellakin mun ruokailutapoja Vaasan opiskeluaikana. Sentään kuljin pyörällä tai kävellen paikasta toiseen...

Vasta syksyllä -12, kun näin itsestäni kuvia kesältä, todellisuus iski ja järkytyin, kun en ollut tajunnut olevani oikeasti NIIN iso. Sen jälkeen aloin vihdoin panostamaan liikuntaan ja katsomaan jonkin verran, mitä suuhuni laitan. Alkuvuonna -13 bongasin Jutta Gustafsbergin dieettiohjeet, ja sovelsin niitä itselleni sopiviksi. Rahkan, raejuuston, riitävän vedenjuonnin ja liikunnan lisäämisen ansioista multa lähti joitakin kiloja. Parasta oli, kun innostuin liikunnasta oikeasti, eikä se ollut enää pakkopullaa!

Vuoden aikana sain lopulta noin 7 kiloa pois, ja sinä aikana tajusin, että tämä ei ollut enää laihduttamista, vaan täydellinen elämäntapamuutos. Paluuta vanhaan ei ollut, eikä saanutkaan olla. Viime syksynä rohkenin mennä painonhallintaryhmään ja sieltä saamieni vinkkien avulla, sekä pikkuisen paineen alla, olen muuttanut ruokailutottumuksiani ja rakastunut liikuntaan entistä enemmän. Tähän päivään mennessä olen saanut vielä 19 kiloa pois, eli noin 1,5 vuodessa musta on lähtenyt 26 kiloa tavaraa. Ja tästä saavutuksesta olen ylpeä, koska en koskaan onnistu missään!!! :D Mutta, koska olen tosiaankin iso, vielä olisi tiputettavaa.

Laihaa luikkeroa musta ei tule, se on selvä. Mutta pääasia tässä onkin ollut elämäntapamuutos ja ennen kaikkea muutos oman pääni sisällä. Koko tämän ajan olen pitänyt yhden herkkupäivän viikossa ja silti myös syönyt Mammani tarjoamaa pullaa ja piirakkaa (maailman parasta), ja käynyt pizzalla tai Hesessä, jos ollaan oltu reissussa. Herkuista en ikinä luovu, mutta herkkujen määrä on huomattavasti pienentynyt. Edelleen pystyn syömään kokonaisen suklaalevyn tai karkkipussin yksin ja voi että kuinka hyvää se onkaan. Mutta teenkö niin enää? En. Pärjään vähemmälläkin.

Vaikka olen päättänyt, että tämä muutos pysyy, pelkään silti, että palaan takaisin vanhaan tyyliini. Jostain olen kuullut, että vasta sitten, kun kilot ovat olleet poissa viisi vuotta, se on oikeasti pysyvää. Eli matkaa on vielä siihen viiteen vuoteen. :D Toivon kuitenkin, että liikunnan ilo ja ajatusmaailmassani tapahtunut muutos auttavat mua olemaan palaamatta entiseen, vaikka jonkinlaisia notkahduksia tulisikin. 

Tässä on muutama yksinkertainen, mutta tehokas vinkki, jotka itse olen todennut tosi hyviksi:

1. Juo vettä paljon. Kaksi litraa olisi hyvä, mutta mulle tekee tiukkaa yksikin litra. Tässä mulla olis vielä paljon parantamisen varaa...

2. Aamulla ensimmäisenä juo noin 3 dl vettä ja lähde vähintään puolentunnin lenkille tyhjällä vatsalla. Jutan mukaan tämä polttaa hyvin rasvaa. En tiedä siitä, mutta ehkä tällä on jotain vaikutusta ollut. Joka aamu en todellakaan näin ole tehnyt, mutta jos olisin, niin ehkä olisin vielä nopeammin saanut tuloksia. Mä vain en jaksa aamuvuoroviikoilla herätä tarpeeksi aikaisin, joten tämä on jäänyt lähinnä vapaapäivien aamuiksi. Lenkin jälkeen aamupala maistuu yli hyvältä. :P

3. Älä syö leipää, vaan näkkäriä, hapankorppuja, riisikakkuja tai cracotte-keksejä. Oon syönyt kyllä leipääkin, mutta vähentänyt sitä todella paljon. Vaaleaa leipää meille ei enää osteta.

4. Syö vain vähän perunaa, pastaa ja riisiä. Peruna ei oo muutenkaan mun lemppari, joten sitä on ollut helppo vähentää. Pastaa en ole syönyt pitkiin aikoihin, kun olen tehnyt viime aikoina vain keittoja, omeletteja ja salaatteja. Nyt kyllä tekisi mieli pastaa! :P

5. Syö tarpeeksi usein jotain, ettei tule sitä kiljuvaa nälkää koskaan. Tässä onnistun silloin tällöin. :D

6. Älä mene nälkäisenä kauppaan!

7. Kun syöt esim. riisiä ja broilerkastiketta, ota lautaselle oman kouran verran riisiä ja saman verran kanaa. Salaattia tai kypsennettyjä kasviksia syö niin paljon kuin huvittaa. Kun lautanen on tyhjä, älä hae lisää vain siksi, koska sun tekee mieli lisää. Et tarvitse enempää.

8. Vaihda jogurtti rahkaan. Sekoita maustamattomaan rahkaan marjoja, mehukeittoa tai hedelmiä. Profeel- ja Vitaline Pro-rahkat on hyviä myös.

9. Harrasta monipuolista liikuntaa. Tällä hetkellä itse käyn kerran viikossa kuntosalilla, kerran viikossa jumpassa ja joka päivä koirien kanssa lenkillä. Käydään vaihtelevasti sauvakävelyllä pururadoilla (yleensä 3-6 km) ja silloin tällöin jumppailen myös kotona. Lisäksi kuljen pyörällä töissä ja kaupassa. Vielä enemmänkin saisin liikkua, mutta välillä vuorokausi ei meinaa riittää...

10. Pidä herkkupäivä!

Kuvien laittamistakin mietin kauan, että haluanko niitä tänne laittaa. Mutta kummallisesti tässä elämänmuutoksen aikana en enää häpeä itseäni niin kovasti kuin ennen, joten tässäpä tulee klassiset ENNEN- ja JÄLKEEN-kuvat. Muistutan, että tuo jälkeen-kuva ei tosiaan ole vielä se lopullinen jälkeen-kuva, ja tiedostan, että vielä on töitä edessä. :D

Heinäkuu 2012.

Tämä kuva on sanoinkuvaamattoman kauhea

ja tämän laittaminen julkiseksi on mulle niin iso kynnys, ettette tajuakaan... 

Huh.

Marraskuu 2013. 

(tämän jälkeen on vielä lähtenyt noin 8 kiloa) 

Kuva ei ole mitenkään huippu, mutta en yleensä itseäni paljonkaan kuvaile, 

niin tämän pitää nyt kelvata. :D